Jeesus – ihmeparantaja vai helvetin hyvä lääkäri?
Jaahas, nyt on aika tehdä suuri debyyttini nettiblogien maailmaan ja mikäpä olisikaan parempi aihe aloittaa kun oman itsensä esittely? No tietysti RAAMATTU! Kyllä, siinä on ensimmäinen aiheeni. Ja jos nyt olet joku suurikin uskovainen, älä innostu tästä. Varoitan heti että tulen tässä parin lauseen päästä kumoamaan kaiken mihin sinä uskot yli sielusi ja ruumiisi. Minähän en nimittäin usko sanaakaan mitä tuossa kyseisessä kirjassa meille koitetaan kertoa. Uskon siihen yhtä paljon kuin Harry Potteriin… tai ehkä uskon peräti Harry Potteriin enemmän.
Miettikäämme nyt siis sitä faktaa, että Raamatun tarinat on suurimmaksi osaksi kuin vanhoja satuja. Ne on sadunomaisia ja niistä löytyy jonkinlainen sanoma tai opetus. Verrataanpa vaikka kahta toisiaan muistuttavaa satua; David ja Goljat sekä Jänis ja kilpikonna. Molemmissa tarinoissa on jonkin sortin kamppailu (kaksintaistelu ja juoksukilpailu) jossa toinen on selkeä ennakkosuosikki (Goljat-jättiläinen ja nopea jänis). Ennakkosuosikit ovat itsevarmoja mulkkuja, jotka luulevat voittavansa mutta David ja kilpikonna voittavat vastoin kaikkien odotuksia. Näissähän toki sanomana on se, että sinun ei tarvitse olla paras, suurin, vahvin tai nopein voittaaksesi. Aatamin ja Eevan tarina puolestaan on opetus siitä, että jos sinua kielletään syömästä tietystä omenapuusta niin sinähän jumalauta pidät näppisi erossa siitä omenapuusta tai voi käydä huonosti.
Tähän vertauskuvaksi voisin heittää myös erää kirjan:
Ostin tämän kirjan jonkun aikaa sitten. Kyseisessä kirjassa on kaikki Narnian tarinat kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäisessä kirjassa kansikuvassa esiintyvä leijona, Aslan, luo Narnian maailman. Aivan kuten Jumala loi maapallon. Nopea aikamatka tuhat vuotta tulevaisuudessa, kyseisiä kirjoja on jäljellä yksi ehjä kappale. Luonnollisesti tuhannessa vuodessa kirjan päällä oleva paperi on mennyt siihen kuntoon ettei sitä enää ole kirjan päällä ja jäljellä on vain ruskea kirja jonka kannessa lukee kultaisella tekstillä ”Narnia”. Jos joku löytää tämän kirjan ja lukee Narnian luomistarinan, perustaako hän Narnian ympärille uskonnon joka palvoo Aslania… puhuvaa leijonaa? Omasta mielestäni tuhat kertaa uskottavampi tarina kuin taivaassa asuva mies(?) joka ei maapallon olemassaolon aikana ole viitsinyt näyttää naamaansa yhdellekään kuolevaiselle.
Mutta älkäähän toki hätääntykö. Ei koko Raamattu suinkaan ole pelkkiä lastensatuja. Se voi olla myös osittain Kalevalan tyyliin kiertävistä tarinoista, joista osassa saattaa olla pientä totuudenperää taustalla, koostettu teos. Mm. Neitsyt-Maria saattoi pettää aviomiestään, tulla raskaaksi ja keksiä peitetarinan. Jeesus saattoi olla lahjakas lääkäri, joka tuon ajan ihmisille oli suuri ihme. Mooses saattoi olla narkkari joka näki näkyjä ja kuuli ääniä. Mehän emme voi koskaan tietää näiden tarinoiden alkuperää, mutta kyllä kaikelle löytyy jonkinlainen selitys.
Ja jos joku taliaivo uskoo ennemmin tähän soopaan kuin evoluutioteoriaan, niin millä logiikalla on uskottavampaa että yksi mies on luonut meidät kaikki tyhjästä kuin se että eläimet kehittyvät uudenlaiseen muotoon ajan kuluessa? Ja millä selitätte fossiilit dinosauruksista tai miljoonia vuosia sitten eläneistä ihmisistä? Entäs kaikki lukuisat luolamaalaukset? Miksei niiden alkuperää mainita Raamatussa? Herätys, ihmiset! Jumalauta!
I have spoken. Toivottavasti seuraavaan blogimerkintääni keksin jotain rattoisampaa jutusteltavaa kun tällaista vihamielistä ateistisoopaa.
Jeesus, Jumala, Raamattu, uskonto